Tehdäänkö me oikeasti edes mitään?

Täällä taas.

Noh, tästä tulee kyllä tekstin osalta hieman vaisu postaus, nimittäin meidän elämässä nyt ei ole tapahtunut juuri mitään sen suurempia saavutuksia.. Olen vain odotellut, että Emman sterkkihaava parantuisi täysin ja uskaltaisi suunnata nakkulat kohti agikiitoratoja! Tässä meidän lähellä järkätään muutamat agitunnit Kymen Sna-Pien toimesta, jee! Ei ole kun ehkä - valehtelematta - 200m treenipaikalle. Eli ihan jees. Pääsee pieni agi-makkara taas kiitämään.

Ainolle tottakai iskeytyi heti viimeisen blogipostauksen jälkeen juoksut ja ne kesti sen tasan 14 päivää - eli suuri radiohiljaisuus kaikessa koira-aktiviteetissä. Ollaan pyöritty itsekseen metsissä ja no, käytiinhän me Repoveden kansallispuistossa kuluttamassa aikaa!

Olipa ihanan aurinkoinen ja keväinen sää Repoveden upeissa maisemissa. Omistaja oli vain sydän sykkyrällään, kun koirat päätti lähtä kallion reunamille katselemaan maisemia.. Saatiin kulutettua kyllä reilu neljä tuntia keskellä luontoa, ja kartettiin matkaakin yhteensä lähemmäs 8km! Suuren intohimomme geokätkäilyn parissa kiipeiltiinkin sitten korkeille kallioille. Pitäisi kyllä opettaa koirat haistamaan muoviastioita niin siitäkin harrastuksesta tulisi nopeampaa. ;)

Murkut on kivei

Mutta joo! Aino heitti talviturkin moneen otteeseen läheisellä lammella. Mä oikeasti ajattelin, etten saa Ainoa enää ikinä veteen, kun se pentuna putosi liukkaalta laiturilta veden alle.. (Onneksi olin itse siellä vedessä ottamassa kiinni... Mutta silti!) Mut kappas kummaa, Ainohan hyppi kun vanha tekijä vesimittarien perässä veteen. :D

Emman kanssa ollaan käyty kaverikoirailemassa. Käytiin tovi sitten moikkaamassa vanhuksia ja muutama päivä sitten mielenterveyskuntoutujia. Ihan kivaa toimintaa Emmalle! Emma niin rakastaa ihmisiä ja rapsutuksia, ainoa ongelma on vain se, kun pitäisi pysyä paikoillaan.... Kehitystä on kyllä tapahtunu jo aikas paljon muutaman kuukauden sisään! Ehkä toi "minä-piippaan-koska-haluan-mennääää!!!!" rauhoittuu joskus..

Lentävä nakki

Ai että, kun sä olet Emma fiksu..

Ja apua, tänään iski kyllä taas superpaineet, nimittäin Iitin ryhmänäyttelyn aikataulu tuli julki. Enää kaksi viikkoa, iiks! Näköjään kääkkiäkin 12 kipaletta mukana, saas nähdä, miten menee. Veikkaisin kyllä, että kallistuu Ainon osalta EH:n puolelle, kerta siellä on taas haukankatseinen naistuomari. Toisaalta, kyseinen tuomari tykkäsi Ainon tädistä, joka on itsekkin tällästä "pötkylämallia" mitä Ainokin edustaa..

Killisilmä-katse

Näin blogipostauksen loputtua on pakko vielä palata Emman sterkkihaavan parantumiseen. Tikkien poiston jälkeen se haava alkoi parantumaan kyllä hyvin, mutta jossain vaiheessa huomasin pienen, lankamaisen tikin törröttävän haavan sivusta. Ei siinä auttanut, kuin ajella taas Anjalaan näyttämään, mikä siellä mahassa nyt oikein on. Sisätikkihän se siellä! No, lanka leikattiin pois ja eläinlääkäri törkkäsi uuden putkilon rasvaa mukaan, josta ajautuikin seuraava ongelma...

Emman maha alkoi ärtymään siitä rasvasta ja haava kivasti turposi. muuttuen pinkiksi samalla kertaa.. Lopetin sitten rasvan käytön, kun huomasin haavan viereisen nisänkin turpoamisen.. 

Haava tänään (reilu kuukausi leikkauksesta). Ei enää ärtymystä, turpoamista tai kuivumista. Siisti kuin mikä! 

Sellaista tällä erää. Palataan varmaan seuraavaksi varmaan agilityn ja näyttelyn merkeissä!

PS. Tulkaa moikkaamaan meitä huomenna Kouvolan torille. Lasten lauantai ja Kouvolan Kaverikoirat tottakai mukana!