Potilaspäiväkirjat ja muita kummallisuuksia

Noh, kyllähän tähän viikkoon on näköjään mahtunut jonkin verran ohjelmaa. Blogia pystyttäessä ajattelin, etteihän meille nyt mitään tapahdu...

Käytiin viime lauantaina pyörimässä Valkealan mätsärissä, tuloksena PUN ilman sijoitusta. Noh, omasta mielestäni Aino meni hyvällä ja iloisella mielellä - se on oikeastaan se pääasia! Sanon aina kaikille, että olen niin tyytyväinen Ainon iloiseen ja reippaaseen käytökseen, koska mehän aloitettiin siitä pisteestä, että Aino pissi näyttelypöydällä ja pelkäsi kaikkia ihmisiä, jotka tuli lähelle.. Nykyään se menee toisin päin - Aino heiluttaa häntää, eikä meinaa pysyä aloillaan. :D Ollaan siis kehitytty aika paljon puolessa vuodessa! Mätsärin tuomarikin tuumasi, että "kääkkä saa tällä kertaa punaisen, koska oli niin esiintymisenhaluinen". Tuomari sitten taasen arvosti kävelyttäessä vapaata hihnaa, eikä me oikein osata mennä (vielä) vapaana.. Nimittäin maan nuohoaminen on paljon kivempaa, kun joku eteenpäin katselu, phyi! Kehittymisvaraa on siis aika reippaasti vielä. Mutta niin se pitääkin olla. Ainakin saatiin nauttia kaunis kevätpäivä luonnon helmassa kera kivojen kavereiden! (Ja ainakin mätsäritoverini koira pääsi sijalle PUN2, eli ei lähdetty ihan tyhjin käsin kotiin!)

Mutta, koska tänään on Emman syntymäpäivä !, niin ajattelin pyhittää loppupostaukseni Emmalle.

Pitäähän sankarilla nys kakku olla!

Emman 6 vee syntymäpäivälahja olikin sitten se sterkkaus ja tämä päivä huipentuikin tikkien poistoon.. Pikku-koira jäi surkeana rääkymään autoon, kun taivallettiin Anjalan eläinlääkäriin. Tikkien poisto sujui hyvin, ei tarvinut onneksi rauhoittaa Emmaa - eipä siinä, Emma muutenkin alistuu todella herkästi kohtaloonsa, joten senkus otti rivakan otteen koirasta (minä eturuumiista, toinen puolisko takakoivista). Draamakuningattaren oli tottakai pakko rääkästä puolessa välissä tikkien poistoa ja hoitajan käsi heilahti sen verran, että mahaan tuli pieni kraapu. No, eipä se haittaa.. 

Nyt saamme taas telmiä sydämen kyllyydestä! Jee!

Ajattelin näin tikkienpoiston kunniaksi kasata pienen kuvakollaasin Emman haavan parantumisesta.. 

Haava leikkauspäivänä. Olihan se koko koira aivan järkyttävän turvonnut. Haava oli verinen ja koira apaattinen kun mikä. Illalla piippaus loppui ja Emma alkoi virkistymään. Illalla särkylääkettä nassuun ja sitten alkoikin levoton yö..

Toinen päivä leikkauksesta. Tästä näkee kyllä niin selvästi, miten turvonnu koko koira oli. Haavaan piti laittaa päivittäin rasvaa, joten siksi se näyttää tässä kuvassa vähän.. No, epämääräiselle. Tokana päivänä käytiin jo pienellä kävelyllä, koska Emma ei ollut tehnyt suurempia tarpeitaan kipujen vuoksi. Olihan se vaikeeta. :|

Emman yömuoti. :D Vauvan body, mihin oli leikattu häntäaukko.

Viikko leikkauksesta. Haava alkoi parantumaan kyllä tosi nopeesti! Turvotus laski vajaassa viikossa ja Emma piristyi päivä päivältä enemmän. Ainahan sitä sai pikkusen hillitä, ettei riehu ja melskaa Ainon kanssa. Aino ymmärsi kyllä hyvin, että Emma oli kipeänä ja hillui omien lelujensa kanssa.

"Oon vähä reppana ny"

Tikkien poiston jälkeen. Ja ei, haava ei ole auki, vaikka siltä näyttää. Tikit oli painanu sen "oikean" paranemiskohdan paljon alemmas, jättäen tollaset vammaiset ihonpalaset luomaan kraaterin keskelle mahaa.. :D Saas nähdä, miten noi tosta lähtee paranemaan ja miltä Emman maha tulee tulevaisuudessa näyttämään. Ei ole kyllä mulle niin väliä miltä näyttävät, kunhan on terve ja oma itsensä!

Sellaisia viikkoseikkailuja! Palatkaamme taas astialle, jospa siihen mennessä saisin vaikka ulkoilutettua järkkäriä joku kaunis päivä..

PS. Ainolla alkaa juoksut iiiihan just, aaaargh!! Ei päästä treenaamaan.