Potilaspäiväkirjat ja muita kummallisuuksia

Noh, kyllähän tähän viikkoon on näköjään mahtunut jonkin verran ohjelmaa. Blogia pystyttäessä ajattelin, etteihän meille nyt mitään tapahdu...

Käytiin viime lauantaina pyörimässä Valkealan mätsärissä, tuloksena PUN ilman sijoitusta. Noh, omasta mielestäni Aino meni hyvällä ja iloisella mielellä - se on oikeastaan se pääasia! Sanon aina kaikille, että olen niin tyytyväinen Ainon iloiseen ja reippaaseen käytökseen, koska mehän aloitettiin siitä pisteestä, että Aino pissi näyttelypöydällä ja pelkäsi kaikkia ihmisiä, jotka tuli lähelle.. Nykyään se menee toisin päin - Aino heiluttaa häntää, eikä meinaa pysyä aloillaan. :D Ollaan siis kehitytty aika paljon puolessa vuodessa! Mätsärin tuomarikin tuumasi, että "kääkkä saa tällä kertaa punaisen, koska oli niin esiintymisenhaluinen". Tuomari sitten taasen arvosti kävelyttäessä vapaata hihnaa, eikä me oikein osata mennä (vielä) vapaana.. Nimittäin maan nuohoaminen on paljon kivempaa, kun joku eteenpäin katselu, phyi! Kehittymisvaraa on siis aika reippaasti vielä. Mutta niin se pitääkin olla. Ainakin saatiin nauttia kaunis kevätpäivä luonnon helmassa kera kivojen kavereiden! (Ja ainakin mätsäritoverini koira pääsi sijalle PUN2, eli ei lähdetty ihan tyhjin käsin kotiin!)

Mutta, koska tänään on Emman syntymäpäivä !, niin ajattelin pyhittää loppupostaukseni Emmalle.

Pitäähän sankarilla nys kakku olla!

Emman 6 vee syntymäpäivälahja olikin sitten se sterkkaus ja tämä päivä huipentuikin tikkien poistoon.. Pikku-koira jäi surkeana rääkymään autoon, kun taivallettiin Anjalan eläinlääkäriin. Tikkien poisto sujui hyvin, ei tarvinut onneksi rauhoittaa Emmaa - eipä siinä, Emma muutenkin alistuu todella herkästi kohtaloonsa, joten senkus otti rivakan otteen koirasta (minä eturuumiista, toinen puolisko takakoivista). Draamakuningattaren oli tottakai pakko rääkästä puolessa välissä tikkien poistoa ja hoitajan käsi heilahti sen verran, että mahaan tuli pieni kraapu. No, eipä se haittaa.. 

Nyt saamme taas telmiä sydämen kyllyydestä! Jee!

Ajattelin näin tikkienpoiston kunniaksi kasata pienen kuvakollaasin Emman haavan parantumisesta.. 

Haava leikkauspäivänä. Olihan se koko koira aivan järkyttävän turvonnut. Haava oli verinen ja koira apaattinen kun mikä. Illalla piippaus loppui ja Emma alkoi virkistymään. Illalla särkylääkettä nassuun ja sitten alkoikin levoton yö..

Toinen päivä leikkauksesta. Tästä näkee kyllä niin selvästi, miten turvonnu koko koira oli. Haavaan piti laittaa päivittäin rasvaa, joten siksi se näyttää tässä kuvassa vähän.. No, epämääräiselle. Tokana päivänä käytiin jo pienellä kävelyllä, koska Emma ei ollut tehnyt suurempia tarpeitaan kipujen vuoksi. Olihan se vaikeeta. :|

Emman yömuoti. :D Vauvan body, mihin oli leikattu häntäaukko.

Viikko leikkauksesta. Haava alkoi parantumaan kyllä tosi nopeesti! Turvotus laski vajaassa viikossa ja Emma piristyi päivä päivältä enemmän. Ainahan sitä sai pikkusen hillitä, ettei riehu ja melskaa Ainon kanssa. Aino ymmärsi kyllä hyvin, että Emma oli kipeänä ja hillui omien lelujensa kanssa.

"Oon vähä reppana ny"

Tikkien poiston jälkeen. Ja ei, haava ei ole auki, vaikka siltä näyttää. Tikit oli painanu sen "oikean" paranemiskohdan paljon alemmas, jättäen tollaset vammaiset ihonpalaset luomaan kraaterin keskelle mahaa.. :D Saas nähdä, miten noi tosta lähtee paranemaan ja miltä Emman maha tulee tulevaisuudessa näyttämään. Ei ole kyllä mulle niin väliä miltä näyttävät, kunhan on terve ja oma itsensä!

Sellaisia viikkoseikkailuja! Palatkaamme taas astialle, jospa siihen mennessä saisin vaikka ulkoilutettua järkkäriä joku kaunis päivä..

PS. Ainolla alkaa juoksut iiiihan just, aaaargh!! Ei päästä treenaamaan.

Aloituspaloitus.

Noniin, heipä hei vain kaikki!

Jos vaikka toinen kerta toden sanoisi, olen ollut aina todella huono päivittelemään ja ylläpitämään blogeja.. Ensimmäinen yritys Emman blogin pidossa taisi jäädä muutamaan postaukseen, katsotaan jos jaksaisi tästä aktivoitua edellistä kertaa hieman enemmän. Toisaalta, nyt mulla on kyllä paljon enemmän aikaa ja aktiviteettejä koirien kanssa, joista voi jopa kirjoitella jotain!

ELI, tervetuloa lukemaan minun (eli Idan) ja ihanien älykääpiöitteni kuulumisia!

Mutta asiaan... Ollaan oltu evakossa omasta kämpästä jo kolmatta viikkoa, ja kolmen viikon sisään on kyllä kerinnyt tapahtumaan vaikka mitä. Pikku-koiran (eli tuttavallisemmin Ainon) kanssa käytiin pöllöilemässä Imatralla ja Lahdessa näyttelyissä! Imatralla tulokseksi iskeytyi JUN ERI JUK4 SA, mistä olen kyllä todella tyytyväinen !! Oletin, että saatais ehkä H tai EH, kun ei nuo liikkeet ole ehkä maailman parhaimmat.. Mutta mitä! 9 junnun keskeltä neljänneksi ja vielä SA! Huh! Lahden reissu ei nyt niin mennytkään putkeen, taino, olihan Aino hienosti, mutta ei vain ollut tuomarin mieleen, eli JUN EH JUK2 napsahti. Ainakin tuli luokkasijoitus.

Tönttö omistaja psyykkaamassa itseään..
© Teija Ahola

Lahden reissusta on kyllä pakko tehdä ranttaus; Ei jumalauta, minuu henkilökohtaisesti ärsyttää ihmiset, jotka heittelee lihapullia ja nameja yms. kehässä. Yritä nyt seisottaa ahnetta kääpinniä paikoillaan, kun jaloissa lemuaa ihanat lihapullan palat.. Imatralla kans törmäsin siihen, että kehässä vinguteltiin "salaa" (as in, jollain taskussa vinkulelu..) lelua, että saisi koiran huomion. Ugh. Onneksi Aino nyt ei reagoi vinkuleluihin, mutta ärsyttää jo valmiiksi toisten puolesta. Mutta eipä siinä, jos tuomari sallii kyseiset käytökset, niin eihän siinä auta kun rantata oman päänsä sisällä.

Mutta joo, näyttelyt on niin mielipideasia ettei niistä sen enempää.

Toinen kuuma puheenaihe on nyt tapahtunut viikon sisään.. Eli kauan odotettu Emman sterilointi. Sain vihdoinkin pesämunaa sen verran, että uskalsin lähtä vinguttelemaan korttia eläinlääkärille ja päädyin Anjalan eläinlääkäriaseman vastaanotolle. Aika oli tiistaina 5.4 kello 11.45.. Pakko myöntää, vollotin aivan järkyttävästi koko aamun, kun pelotti ja ahdisti koko ajatus rauhotuksesta ja nukutuksesta.. Niissä on kuitenkin aina omat riskinsä ja mua ahdisti niin julmetusti, jos vaikka menettäisin Emman. Onneksi parempi puolisko oli tsemppaamassa ja ajatus siitä lohdutti, että Emman kauheat valeraskaudet tulee olemaan pelkkä muisto vain..

"Tööt"

"Mish mhä oonh??"

Leikkaus ei onneksi kestänyt kuin alta tunnin. Aikani vollotettuani ja kahviteltuani pääsin katsomaan heräilevää Emmaa. Leikkaus meni hyvin ja koiran herättyä köröteltiin (itkevä Emma kuljetusboksissa) kotiin. Kotona Emma pinitti aika lailla iltaan saakka ja Aino kovasti ihmetteli, että mikä sitä mummua nyt oikein vaivaa.

Emman parantuminen on lähteny hyvälle mallilleen, Emsu on aika oma itsensä, haluis niin leikkiä ja riehua, vaikka leikkauksesta ei oo kovin montaa päivää.. Oltiin tänään tekemässä anopin kanssa pihahommia ja Emma siinä innostui vähän revittelemään, no, illalla pestessä Emman haavaa huomasin, että tikit vähän punoitti.. Eli mjoops, ÄLÄ Ida anna sen koiran riehua, vaikka se vaikuttaisi jo omalta itseltään. Toivottavasti ei tule mitään vakavempia seuraamuksia. Tuskin, ei ainakaan ollu turvonnut ja tikit oli vielä kasassa. :D Saas nähdä, lähdetäänkö kaverikoirailemaan loppuviikosta...

Ja viikon paras juttu: AINO (ja samalla Tojahin J-pentue) TÄYTTI VUODEN! JEE! Hyvää syntymäpäivää Aino, Frodo ja Martta! <3 Paljon rakkautta, olitte ihania vaaveina!

<3
Takana Martta, keskellä Aino ja edessä Frodo.